Jää

 

IsCitattegnJos on nähnyt kuinka maisema muuttuu, kun näköpiiriin tulee vene, ei mitenkään voi ajatella, ettei yksittäisen ihmisen elämällä ole merkitystä. Sellainen rauha lepää veden ja maan yllä. Ihmiset antavat kat­ seen liukua yli satamalahden, lepuuttavat silmiään ja katsovat pois. Kaikki on niin kuin aina. Jokaisen rin­ nassa on jonkin muun kaipaus, ja kaikki mitä kaiva­ taan tulee veneellä."

 

Suomenruotsalaisen Ulla-Lena Lundbergin kirjassa Jää tapaamme nuoren papin, joka yhdessä vaimonsa ja tyttärensä kanssa muuttaa mantereelta Ahvenanmaalle Kökarin saarelle. Pieni perhe saapuu saariyhdyskuntaan toisen maailmansodan jälkeen, ja heidät ottaa vastaan omistautuva ja odotuksia täynnä oleva seurakunta. Pappi Peter Kummel on intoa täynnä ja oppii pian huomioimaan saaren luonnon ja ilmapiirin työssään. Hänen kaunis lauluäänensä antaa uuden elämän seurakunnalle, joka määrittää saaren elämää suurelta osin. Petterin ahkera vaimo Mona ottaa tehtäväkseen laittaa pappila kuntoon ja hoitaa eläimiä pieni Sanna-tytär kainalossaan.

 

Elämä saarella vaikuttaa harmoniselta, mutta pinnan alla on myös tummia sävyjä. Kirjan ensimmäistä osaa leimaava idyllisyys ei kestä ja saarta kohtaa tragedia, joka koskettaa kaikkia. Oikutteleva sää, karu luonto ja saaren ihmiset luovat tarinalle kehykset. Jää kuvaa elämää ulkomeren saaristossa aidolla tavalla.

 

Äänenlukukappaleet: 

Ensimmäinen luku s. 7 "Jos on nähnyt kuinka maisema muuttuu" - s. 9 Mitä se tarkoittaa, sitä en osaa sanoa."

Kahdeksas luku s. 147 "Posti-Antonin veneen matkustajat" - s.151 "Aivan toinen ja pahempi asia ovat vierailulle  tulevat perheenjäsenet ja ystävät."

Kahdeksas luku s. 162 "On kuin he olisivat aina tehneet töitä yhdessä" - s. 168 "että ovat oikealla tiellä ja pääsevät tälläkin kertaa kotiin."

Kahdestoista luku s.218 "Kun meri on jäätynyt, jää lepää saarten välissä kuin lattia." - s. 229 "Viimein maailmassa rauha."

 

 

Ulla-Lena Lundberg

 

Suomenruotsalainen Ulla-Lena Lundberg (1947) debytoi jo 15-vuotiaana vuonna 1962 runokokoelmallaan Utgångspunkt. Sittemmin Lundberg on kirjoittanut lyriikkaa, romaaneja, näytelmiä, matkakertomuksia ja muuta asiaproosaa. Matka, kotiinpaluu ja tunne kuulumisesta jonnekin ovat Lundbergin tuotantoa leimaavia teemoja. Hänen pääteoksiaan ovat mm. Ahvenanmaa-trilogiaan kuuluvat Leo (1989), Suureen maailmaan (1991) ja Mitä sydän halajaa (1995). Trilogia käsittelee useiden sukupolvien merenkulunperinteitä.

 

Ulla-Lena Lundberg on ollut ehdolla Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajaksi jopa viisi kertaa. Vuonna 2012 Lundberg voitti Finlandia-palkinnon teoksellaan Jää. Hän tuntee saaristoelämän hyvin, sillä hän kasvoi itse Kökarilla. Lundbergin saariston ja sen luonnon ja ihmisten tuntemus tulee hyvin esiin hänen teoksissaan. Lundberg on koulutukseltaan etnologi, ja teoksessaan Jää hän kuvailee pientä katoamaisillaan olevaa yhteisöä.

 

Ulla-Lena_Lundberg_foto_Cata Portin

 Kuva: Cata Portin