Reykjavikin kaupunkiasutus
leviää Grafarholtin eli hautamäen alueelle, josta löytyy rakennuksen perustuksia
kaivettaessa vanhoja ihmisen luita. Vainaja vaikuttaa joutuneen rikoksen uhriksi.
Poliisit Erlendur, Elínborg ja Sigurdur Óli kaivavat menneisyyttä asiakirjoista
ja ihmisten muistin sopukoista samalla kun yliopiston arkeologit kuopsuttavat
luurankoa esiin maakerroksista. Pienistä tiedon palasista alkaa muodostua kuvio.
Lukija tietää enemmän kuin poliisit, sillä nykyajassa tapahtuvan tutkinnan
rinnalla kulkee menneisyyteen sijoittuva vavahduttava kertomus rajusta
perheväkivallasta ja sen seurauksista.
Huumeriippuvaisen tyttärensä
kautta Erlendur joutuu miettimään oman avioliittonsa hajoamista ja omaa
lapsuuttaan.
Surullinen, mutta samalla lohduttava tarina ja poliisin tutkimukset kohtaavat,
ja luut saavat nimen ja selityksen.
